Kuolinprosessi alkaa
kuolinmietiskelyllä, jonka kestäessä jaamme päättymässä olevan
elämän teot, tunteet ja ajatukset hyväksyttyihin
ja hylättyihin. Tämä on kuolevan viimeinen tuomio itsensä yli. Luemme elämämme kirjan läpi
parhaimman itsemme, korkeamman minämme valossa, joka on
tuomarimme. Sitten yhteys korkeampaan minään katkeaa.
Puramme
huonoksi havaitsemamme alkutekijöihinsä helvetti- ja
kiirastulitiloissa. Tämän jälkeen kertaamme hyviksi toteamiamme asioita
taivastiloissa, kunnes väsymme siihenkin. Näin persoonallisuutemme ja
sielummekin vaihe
vaiheelta kuolee.
Kuolemanjälkeisen elämän lopussa persoonallisuutemme parhain "tuoksu" sulautuu
korkeampaan minään sitä kartuttaen. Jumalallinen minä synnyttää aikanaan uuden persoonallisuuden
uudelle opintomatkalle kemiallis-fyysilliselle tasolle maan päälle.
Väinö Lehtonen: Kehityksen virta,
ote luvusta Kuoleman tuolla puolen
Tajunta näkee uuden jälleensyntymänsä kynnyksellä
itsensä kehityksen virrassa ja ymmärtää, mitä elämä häneltä odottaa. Hän
valitsee itse ne olosuhteet, joihin syntyy.
Olemassaolon syvin salaisuus on välttämättömyys; emme pääse olemassaolosta pois. Kun välttämättömyyden
merkityksen ymmärtää, ymmärtää samalla, että
ruumiillinen elämä antaa meille vapauden
kehittyä ihmisyydessä.
Usein kysytään: Miksi
ei entisiä elämiä muista? Vastaus on selkeä: Meillä on
uudet aivot.
Aiempien ruumistusten tulokset ovat muistissamme
paljon käyttökelpoisempana, kuin mitä aivojen muisti on. Ne ovat ruumiin
muistina: tapoina, taipumuksina, tottumuksina, kykyinä. Eihän esim. pianon
soitosta tulisi mitään, jos soittajan olisi teosta esittäessään muistettava monen monien harjoituskertojensa
kaikki virheet. Soittajalle on kasvanut
harjoitustensa tuloksena taito. Meillekin kehittyy jälleensyntymien
kuluessa elämisen taito.
Jälleensyntymismuisti on elämään kuuluvana tosiasiana
tietysti mahdollista. Kun osaa kohota korkeamman minänsä tajuntaan,
voi sieltä käsin peilata menneitä ruumistuksiaan.
Toisten jälleensyntymien tutkiminen ilman lupaa ei ole soveliasta.
Kunnioitammehan kunkin yksityisyyttä vähäisemmissäkin asioissa.