Kristosofiassa selvitetään
elämää useilta toisiaan täydentäviltä puolilta, kuten:
- luonnonlait; myös niitä, joita ei vielä yleisesti tunneta
- ihmisten välistä kanssakäymistä koskettelevat arvot
- kehitys; sekä ihmiskunnan että koko luomakunnan
- veljeys; olemme kaikki syntyneet samasta jumaluudesta
- ihmisenä olon tarkoitus; Kristuksen kaltaisuuteen kasvaminen
- Vanhan liiton uskonnot, kuten hinduismi, parsilaisuus, Egyptin ja Kreikan
mysteeriot, juutalaisuus, buddhalaisuus, kalevalaisuus...
- Uuden liiton uskonnot eli Pojan ja Isän uskonto
Väinö Lehtonen: Kehityksen virta, ote kirjan alkusanoista
Kristosofiassa ymmärretään, että Vuorisaarnan
elämänohjeet ovat tarkoitetut toteutettavaksi jokapäiväisessä käytännön
elämässä. Vuorisaarna sellaisena, miten se on Jeesus Nasaretilaisen puheista
kirjoitettu muistiin,
löytyy Matteuksen evankeliumin luvuista 5–7.
Ihmisyydessä kasvua voi rinnastaa vanhaan ammattilaisasteikkoon: oppipoika,
kisälli ja Mestari. Oppipoika opettelee ihmisyyden taitoja, kisälli jo osaa jotain. Ihmisyyden
Mestarit ovat Mestareita ihmisyyden taidossa.
Rajapinta, joka erottaa fysiikan
ja kemian metafysiikasta, siirtyy kehityksen myötä
metafysiikan alueille. Metafyysinen otaksuma, kun
sen lakisiteisyydet ovat löydetyt, tulee tiedon ulottuvilla ja tuolloin puhumme
metafysiikan asemasta luonnon laeista.
Esimerkkinä luonnon laeista olkoon vaikka kuolemaan liittyvät tapahtumat. Kuoleman
prosessi on juuri sellainen, millaisiksi Elämä on sen järjestänyt
– kuolemanjälkeinen elämä mukaan luettuna. Kuolemaan liittyvät
luonnonlait
eivät riipu vähääkään uskomuksistamme, ne eivät ole uskon asioita! Kuoleman
prosessiin on
syvennyttävä niin kauan ja
perusteelliseesti, että se avautuu ymmärrykselle.
Kristosofia nojaa Vuorisaarnan ohella elämän lakisiteisyyttä koskettelevissa selvityksissään
teosofian perusoppeihin, kuten syyn ja seurauksen lakiin eli karmaan sekä
jälleensyntymään ja kehitykseen sekä ihmisyyden Mestareiden antamiin opetuksiin.